Ystävykset

Kaksi ystävystä yhteistä tietä kulkivat

Iloisesti rupatellen aika juoksi

päivän valonsäteet illaksi sulivat

toverit teltan tekivät yöksi

Ensimmäisellä petiä pehmeää ollut ei

Toinen omastaan luopui

Ystävykset molemmat uni vei

Aamu lempeästi saapui

hyvin nukkunut söi kaiken

nälkää näki toinen

Hyvän sydämensä vuoksi näytteli kylläistä

Ei kertonut tuskaa sisäistä

viikkoja he kulkivat tietä valoista

aina sama ystävä luopui omista

Sairastui lauppias tekoihinsa

Ei toiselle näyttänyt heikkouttansa

lopulta tulivat kauniille rannalle

Järvi heidät kultaisista porteista erotti

köysilautta vei toiselle puolelle

Lautta vain yhden henkilön kannatti

Lauppias pyysi ystäväänsä menemään ensin

Toinen vannoi tulevansa takaisin

Hakemaan hyvän ystävänsä

kuin oman veljensä

Portit kultaiset avautuivat edessä ihmisen

näki hän niityt loputtomat

ihmiset huolettomat

Ystäväänsä ei muistanut

Ei häntä ikinä kunnioittanut

Kuoli lauppias rannalla toisen lopulta

ikinä saamatta vapautta