Sipuli

Sisälläin kuohun

Tunteet hyvät ja pahat

Sisälläin sorrun

Ajatuksia tuhat

Sisälläin vihaan

Teitä kiroan

Sisälläin häpeän

Teitä rakastan

Kun kysyt miksi

Et sä jäätä murra

En mä kyyneleitä näytä

Sulle en mä kerro

Ystäväni

Ystävä, aina rinnallain

Ainoani, vastaan ottaa ain

Hän on joka hetki luonani

Lahjomaton

Ankara

Ymmärtävä

Suojelijani, Sielunveljeni

Olen hänen ystävänsä sekä ilmentymä

Ikuinen sulamaton routa

Kilpi

Soturi syntyessään

Kilpi kädessään

linna valkoinen ylevä

auringonsäteissä kylpevä

Loputon tuli sisällänsä

vannoen sinne pääsevänsä

Sotisoppa raudasta

sydän kullasta

Polku muureille vie

vihamielinen on tie

Vähän on matkaa enää

näyssä silmä lepää

Nuolisade armoton

Peittää auringon

Kilpeä ei käytä

heikkouttaan näytä

Edeten väistellen

Tanssi kuolleen

Nuoli läpäisee panssarin

Virtaa veri soturin

Polvet maahan lyö

Myrkky lihaa syö

Kilpensä eteen nostaa

Liian myöhään

Ystävykset

Kaksi ystävystä yhteistä tietä kulkivat

Iloisesti rupatellen aika juoksi

päivän valonsäteet illaksi sulivat

toverit teltan tekivät yöksi

Ensimmäisellä petiä pehmeää ollut ei

Toinen omastaan luopui

Ystävykset molemmat uni vei

Aamu lempeästi saapui

hyvin nukkunut söi kaiken

nälkää näki toinen

Hyvän sydämensä vuoksi näytteli kylläistä

Ei kertonut tuskaa sisäistä

viikkoja he kulkivat tietä valoista

aina sama ystävä luopui omista

Sairastui lauppias tekoihinsa

Ei toiselle näyttänyt heikkouttansa

lopulta tulivat kauniille rannalle

Järvi heidät kultaisista porteista erotti

köysilautta vei toiselle puolelle

Lautta vain yhden henkilön kannatti

Lauppias pyysi ystäväänsä menemään ensin

Toinen vannoi tulevansa takaisin

Hakemaan hyvän ystävänsä

kuin oman veljensä

Portit kultaiset avautuivat edessä ihmisen

näki hän niityt loputtomat

ihmiset huolettomat

Ystäväänsä ei muistanut

Ei häntä ikinä kunnioittanut

Kuoli lauppias rannalla toisen lopulta

ikinä saamatta vapautta