lauantai 30. elokuuta 2008

Sanomaton

Puheesi sanoma on tarkoitettu ystävälle
äänesi kertoo sen muukalaiselle

Kerrot silmiesi tyyneydestä
tarkoitat raivoavaa merta

Sanasi huutavat
kynttilä palaa

Huulesi kuiskivat
Valo jo pakeni

Kuinka.. voit puhua minulle
Katsoa silmiin
ja sanoa..

Kun aikasi ei taivu
edes puoleksi tunniksi

Miksi minun pitäisi
suostua edes vartiksi


Mietin

Olemmeko?
..Olimmeko koskaan?

Ne tuhannet timantit

Näitkö verhot? entä niiden läpi?

Piditkö vuorikiteestä? vaikka siinä oli säröjä?

Polttiko tuli?

Vastaukset tuuli saakoon

Terä karaistiin jo


Auringonlasku.. kaunis loppu
ei, tämä on sateinen

Odotan uutta aamua
herään... valoon

Tai ehkä vain käännän kylkeä

Ei kommentteja: